Oppimisen äärellä

Lokakuu livahti opintojen tiimellyksessä niin etten ehtinyt kuin ajatella blogiin kirjoittamista. Syksyn opintoihin on mahtunut huimasti kokemuksia, ajatuksia ja oppimisen hetkiä. Lukukausi alkoi farmakologian ja lääkehoidon kurssilla, johon sisältyvä lääkelaskennan osuus aiheutti ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Mikään matematiikkaan liittyvä ei ole kuulunut vahvuuksiini ja tälläkin kertaa sain taistella itseni kanssa jotta pääsisin läpi tentistä, jossa ei saanut olla yhtään virhettä. Toisella yrittämällä onnistuin ja sain huokaista helpotuksesta. 

Lääkehoidon maailma oli uusi ja ihmeellinen, lääkeaineiden ja lääkkeiden nimet vain vilisivät päässä kilpaa niitä opiskellessa. Erilaisten case-tehtävien avulla ymmärrys lääkkeiden vaikutuksesta ja yhteisvaikutuksesta aukesi ja erityisesti ikääntymismuutokset ja iäkkäiden lääkehoito oli oleellinen osa tätä kurssia. Omankin lääkekaapin sisältö alkoi kiinnostaa uudella tavalla. Apteekissa asioidessani kyselin farmaseuteilta tarkentavia kysymyksiä ja huomasin puhuvani melkein samaa kieltä. Eläinlääkärissä seniorikissani kanssa asioidessa tuli vastaan tuttuja lääkeaineita ja pääsin taas pätemään. Heräsi kunnioitus lääkäreiden osaamista kohtaan, kuinka paljon heidän täytyykään ymmärtää ihmiskehosta ja lääkeaineista. Syksyn aikana pääsin myös harjoittelemaan verensokerin mittaamista, injektion pistämistä ihon alle (hui!), silmätippojen laittamista ja muita hoidollisia toimenpiteitä. Näistäkin selvisin kunnialla vaikka jännitys oli aikamoinen. 

Syksyn laaja gerontologisen hoidon ja hoivan opintokokonaisuus piti sisällään muistikuntoutujan kohtaamisen opintoja, gerontologista kuntoutusta ja geronteknologiaa, hoitotyön ergonomiaa, saattohoidon ja kuoleman teemojen käsittelyä sekä projektiopinnot joiden myötä kehitettiin yhdessä työelämän toimijoiden kanssa uusia ideoita ja toimintamalleja. Projektien satoa saatiin ihailla messuilla joissa projektit esiteltiin. Lukukausi huipentuu ensi viikolla alkavaan gerontologisen hoidon ja hoivan viisiviikkoiseen harjoittelujaksoon jota jo innolla ja jännityksellä odotan.

Syksyn mittaan olen pohdiskellut oppimista ja tiedon omaksumista.Tuntuu että maailmassa on äärettömästi tietoa eikä sitä koskaan ehdi omaksua tarpeeksi. Riittämättömyyden tunne ja tietoähky valtaavat usein mielen. Aivot ovat kovilla kun tietoa tulvii vauhdilla eikä oma mieli pysy aina perässä. Oppiminen vaatii aikaa ja erityisesti sellainen oppiminen joka ei onnistu ulkoa opettelemalla vaan tarvitsee ymmärrystä sekä syvempää ajatustyötä. Olenkohan aiemmin joutunut näin paljon miettimään ja pohtimaan muissa opinnoissani? Geronomi-opintoihin liittyy paljon sellaista jota ei voi ns. opetella, vaan joutuu tutkiskelemaan itseään ja omia ajattelutapojaan, kyseenalaistamaan asioita. On ollut yllättävää huomata kuinka tärkeää itsetuntemuksen syventäminen on ja jollakin tapaa omat käsitykset ja arvot ovat myös muotoutuneet uuteen uskoon. Kun liikutaan ihmisyyteen kuuluvien syvien asioiden äärellä, kuten kuolema, etiikka ja ihmisarvo, ei tietysti ole ihme että se herättää mielessä monenlaista liikettä. Joutuu kohtaamaan itselle vaikeita asioita ja käsittelemään niitä, se on antoisaa mutta myös raskasta.